tiistai 10. toukokuuta 2016

Seikkailupolku

Teimme opiskelukaverini kanssa hänen tyttärensä syntymäpäiväjuhliin seikkailupolun.



 Tässä Pölli-peikot odottavat vielä meidän pihassa seikkailupolulle pääsemistä :)



 Metsästä kuului vaikerrusta ja voihkimista. Kukahan kumma siellä valitti?

 

Jahvetti-rukkahan se siellä istui murheellisena. Se raukka oli kadottanut polulle neljä medaljonkia. Nyt se toivoi, että lapset voisivat auttaa häntä löytämään ne.


Mitäs kummaa tässä tapahtuu?


Täällä oli kaksi kaverusta. Pörrö-peikon häntä oli tippunut, eikä hänen ystävänsä yksisilmäinen Pölli-peikko saanut sitä enää paikoilleen. He pyysivät lasten apua ja se menikin oikein hienosti.
Matka jatkui...

 Metsänhenkiä...





 Nuuni ja ensimmänen medaljonki...


Kukas se siellä istuksi?


Rudolfhan se :)
Matka jatkui puita pitkin...


 Seljakin istui metsässä kuuntelemassa lintujen laulua...





Näkki oli lammenrannassa kalastamassa. Se pyysi lapsia keräämään Jahvetille Ketunleipiä, ne kun ovat Jahvetin suurta herkkua.


Velmakin ihmetteli metsässä kulkijoita.

 Entäs sitten?


 Voi ei, hämähäkki oli yöllä kutonut seitin puiden väliin. Nyt lasten täytyisi päästä sen lapi koskematta seittiä!


Ja hyvin se onnistuikin :)



Elve :)



Myra :)



Tämä Pölli-peikko neuvoi heittämään puussa olevaan koloon vähintään kuusi käpyä, jottei siellä asuva Mörökölli suuttuisi kun me kuljettiin sen pesän ohi.




Tuila :)



Melina :)


Lapset selviytyivät polulta hienosti ja kaikki Jahvetin kadottamat medaljongit löytyivät. Jokainen sai palkinnoksi leppäkerttu mitalin :)


Semmoinen seikkailu meillä oli :)


Tämmöinen taulukin pääsi sunnuntaina uuteen kotiin :)




Mut ääntä jos kaksi yhtehen laulaa
yön helmassa toistansa huhuilevaa
ja varjoa kaksi jos lempien kaulaa,
- se sentään, se sentään on ihanaa!